Mietin keinoja miten saisin purettua elämäni solmuja ja suhdettani pelaamiseen. Niimpä ajattelin kokeilla tälläistä vaihtoehtoa. Olen siis pahasti rahapeliongelmainen mies. Olen pelannut rahapelejä pienestä pojasta lähtien. Aloittelin pelaamisen kyläbaarissa ray:n kolikkoautomaateilla ja ongelmani on pahentunut päivä kerrallaan. Nykyisin olen siirtynyt pelaamaan rahapelejä kotisohvalle erilaisten ulkomaisten ja tietenkin kotimaisen ray:n nettipelisivustoille. Nykyaikana peliriippuvuus on muuttanut muotoaan,  kun ei enään tarvitse lähteä huoltoasemille, kauppaan tai baariin koneita pelaamaan. Peliongelmaisten määrä Suomessa on varmasti kasvanut räjähdysmäisesti (tämä ei siis ole varmennettua tietoa, mutta oma kokemukseni asiaan). Miksi siis pelaan? Siihen en osaa itsekään vastata.. Olen pelannut niin kauan kuin muistan, olen pelannut valehtelematta koko elämäni, luottotietoni, tulevaisuuteni.. Nyt jäljellä on vain syyllisyys, katumus ja itseinho. No onneksi perheeni (avovaimo ja kaksi lasta) ei vielä ole pelaamisen vuoksi lähtenyt kävelemään ja on minulla työpaikka, vuokralla asumme kaupungissa. Ehkei asiani muuten niin huonosti ole kuin annan ymmärtää vaan pelaaminen on se mukanani kulkeva synkkä taakka. Jos puhutaan rahallisista summista mitä olen elämäni aikana pelannut voidaan puhua jo huomattavista määristä rahaa. Olen työskennellyt 20 vuotiaasta lähtien ja nyt olen 28 vuotta. Eli kahdeksan vuotta työelämää takana, omaisuutena auto ja irtaimisto. Lainaa tällähetkellä noin 140000 euroa. Eli kyseessä ei enään ole mitenkään pienet summat. Olen useaan kertaan vakaasti päättänyt lopettaa pelaamisen, mutta aina olen takaisin pelaamisen pariin ajautunut. Olen pelannut vielä viime päivinäkin, mutta alkanut miettimään tämän kaiken järkevyyttä hieman syvällisemmin.. Ja päätynyt lopputuloksena ainoaan oikeaan ratkaisuun etten vain enään voi koskaan pelata senttiäkään. Olen ajanut lähimmäiseni vakaviin ongelmiin pelaamisellani ja aiheuttanut pahaa mieltä ihmisille joita oikeasti rakastan. Äitini, veljeni, isäni, ystäväni, avovaimoni ja appiukkoni ovat lainanneet minulle suuria summia jotka olen pelannut tai maksanut edellisiä pelivelkojani pois. Veljeni joskus sanoi minulle ettei lainaa rahaa vaan voi alkaa hoitamaan asioitani ja edunvalvojakseni mutten suostunut kyseiseen ehdotukseen. Jos olisin suostunut minulla olisi luultavasti pelivelkaa nyt hyvin vähän tai ei ollenkaan. Ajattelin kirjoitella tänne päivittäin tästä eteenpäin tuntemuksiani ja hiljalleen saada elämäni raiteilleen. Maksamalla kaiken pelaamani velan pois, aikaa siihen menee ja olen oppinut sen hyväksymään. Toivottavasti joku muukin vastaavien asioiden kanssa painiskeleva saa motivaatiota itselleen, eikä koe vastaavaa pohjakosketusta elämässään kuin minä.

Ystävällisen terveisin, 

Entinen Pelimies.