Viime yön nukuin hyvin päätökseni ansiosta eli en valvonut aamuyöhön asti pelaillen. Aamulla heräsin virkeänä uutta intoa puhkuen, aloin selvittelemään laskujani sekä eripuolille olevia velkojani. Keräsin tiedot tietokoneelle ja karua katsottavaa se oli, lisäksi päätin että alan säästämään pienen osan tilistäni kuukausittain. Sen pitäisi hyvinkin olla mahdollista sillä olenhan näihin päiviin asti pystynyt pelaamaan jokaisesta tilistäni lähemmäs tuhat euroa.. Ei siis luulisi olevan mahdotonta saada pieni siivu säästöön!

Olen siis 28 vuotias mies, joka työkseen auttaa ihmisiä. Olen sosiaalinen, ystävällinen ja mukava. Sellaisen kuvan minusta ainakin saa ensikosketuksessa. Kukaan ei voisi varmaan koskaan kuvitella minkälaisten ongelmien kanssa painiskelen päivittäin.. Ei sitä voisi edes hyvällä mielikuvituksellakaan uskoa. Asiasta tietävät lähimmäiseni sekä muutama paras ystäväni joille olen pakon edessä kertonut, kun olen rahaa tarvinut lainaan. Siitä että edelleen pelaamista jatkoin kaikesta avusta huolimatta ei tiedä kukaan. Ja ihmiset jotka ette tiedä mitään tästä sairausdesta ette voi ymmärtää sitä miten syvälle nämä ongelmat vievät. Jos olisin lopettanut pelaamisen ajoissa ei minun olisi tarvinut kokea tätä pohjakosketusta, mutta olen ymmärtänyt että asioista voi selvitä vaikka käy täysin pohjalla. Lopetin vasta, kun oli liian myöhäistä, mutta eikös se sanontakin kuulu, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olen miettinyt millä saisin paikattua pelaamisen jättämän tyhjiön eli ajan mitä aiemmin kulutin pelaamisen parissa. Ja aion aloittaa sillä, että lopetan perheeni laiminlyömisen ja annan aikaani heille, hehän elämäni rakkaimmat ihmiset kuitenkin ovat, liikuntaankin kannattaa aikaa suunnata, mikä sen parempaa kuin lähteä purkamaan patoumia lenkkipolulle tai salille.

En tiedä jaksaako kukaan edes lukea kirjoituksiani tai kiinostaako aihe, mutta koen tämän kirjoittelun ainakin keventävän sydäntäni ja helpottavan oloani. Teistä ei kukaan minua todellisuudessa tunne, mutta toivon tämän antavan voimia edes jollekkin peliongelmaiselle tai hänen läheiselleen. Tästä on hyvä jatkaa asioiden parantamista pienin askelin!

Mietin keinoja miten saisin purettua elämäni solmuja ja suhdettani pelaamiseen. Niimpä ajattelin kokeilla tälläistä vaihtoehtoa. Olen siis pahasti rahapeliongelmainen mies. Olen pelannut rahapelejä pienestä pojasta lähtien. Aloittelin pelaamisen kyläbaarissa ray:n kolikkoautomaateilla ja ongelmani on pahentunut päivä kerrallaan. Nykyisin olen siirtynyt pelaamaan rahapelejä kotisohvalle erilaisten ulkomaisten ja tietenkin kotimaisen ray:n nettipelisivustoille. Nykyaikana peliriippuvuus on muuttanut muotoaan,  kun ei enään tarvitse lähteä huoltoasemille, kauppaan tai baariin koneita pelaamaan. Peliongelmaisten määrä Suomessa on varmasti kasvanut räjähdysmäisesti (tämä ei siis ole varmennettua tietoa, mutta oma kokemukseni asiaan). Miksi siis pelaan? Siihen en osaa itsekään vastata.. Olen pelannut niin kauan kuin muistan, olen pelannut valehtelematta koko elämäni, luottotietoni, tulevaisuuteni.. Nyt jäljellä on vain syyllisyys, katumus ja itseinho. No onneksi perheeni (avovaimo ja kaksi lasta) ei vielä ole pelaamisen vuoksi lähtenyt kävelemään ja on minulla työpaikka, vuokralla asumme kaupungissa. Ehkei asiani muuten niin huonosti ole kuin annan ymmärtää vaan pelaaminen on se mukanani kulkeva synkkä taakka. Jos puhutaan rahallisista summista mitä olen elämäni aikana pelannut voidaan puhua jo huomattavista määristä rahaa. Olen työskennellyt 20 vuotiaasta lähtien ja nyt olen 28 vuotta. Eli kahdeksan vuotta työelämää takana, omaisuutena auto ja irtaimisto. Lainaa tällähetkellä noin 140000 euroa. Eli kyseessä ei enään ole mitenkään pienet summat. Olen useaan kertaan vakaasti päättänyt lopettaa pelaamisen, mutta aina olen takaisin pelaamisen pariin ajautunut. Olen pelannut vielä viime päivinäkin, mutta alkanut miettimään tämän kaiken järkevyyttä hieman syvällisemmin.. Ja päätynyt lopputuloksena ainoaan oikeaan ratkaisuun etten vain enään voi koskaan pelata senttiäkään. Olen ajanut lähimmäiseni vakaviin ongelmiin pelaamisellani ja aiheuttanut pahaa mieltä ihmisille joita oikeasti rakastan. Äitini, veljeni, isäni, ystäväni, avovaimoni ja appiukkoni ovat lainanneet minulle suuria summia jotka olen pelannut tai maksanut edellisiä pelivelkojani pois. Veljeni joskus sanoi minulle ettei lainaa rahaa vaan voi alkaa hoitamaan asioitani ja edunvalvojakseni mutten suostunut kyseiseen ehdotukseen. Jos olisin suostunut minulla olisi luultavasti pelivelkaa nyt hyvin vähän tai ei ollenkaan. Ajattelin kirjoitella tänne päivittäin tästä eteenpäin tuntemuksiani ja hiljalleen saada elämäni raiteilleen. Maksamalla kaiken pelaamani velan pois, aikaa siihen menee ja olen oppinut sen hyväksymään. Toivottavasti joku muukin vastaavien asioiden kanssa painiskeleva saa motivaatiota itselleen, eikä koe vastaavaa pohjakosketusta elämässään kuin minä.

Ystävällisen terveisin, 

Entinen Pelimies.